.

"You meet someone.
You two get close.
It's all great for awhile.
Then someone stops trying.
Talk less. Awkward conversations.
The drifting. No communication.
Whatsoever.
Memories start to fade.
Then that person you know
becomes that person you knew.
That's how it usually goes, right?"

Vähän fiiliksiä ja parin päivän takasia onnistuneita (ja ei niin onnistuneita) kuvia. Tosiaan käytiin vähä Carkin kanssa ulkona fiilistelemässä tulevaa kesää. Riehuttiin, leikittiin ja kuvailtiin touhuja. Parhaat otokset nyt on ehkä tossa, muutama tosin löytyis vielä. Carkin kanssa ollaan otettu nyt vähän niskasta kiinni ja ruvettu lenkkeilemään. Tekee hyvää niin mulle kun koiruudellekin. Tän illan päällimmäiset fiilikset tulikin jo alussa ja totesin et tää lainaus kuvaa kyl pirun hyvin mun olotilaa useimmiten:

The saddest kind of sad is the
sad that tries not to be sad.
You know, when Sad tries to bite
its lip and not cry and smile
and go, "No, I'm happy for you"?
That's when it's really sad.

Mutta mutta ei siitä sen enempää. Eilen olin töissä ja voin sanoa et yläasteelaiset osaa olla ikäviä. Oikeen pain in dah äääss. Noo ehkä nekin tässä iässä tajuaa jotain ja miettivät millasia olivat joskus ja mitä olisivat tehneet toisin. Eilistä päivää kuitenkin piristi vähän se et käytiin Hannan kanssa leffassa kattomassa "The Hunger Games". En nyt mitään juonipaljastuksia ala kertoileen, mutta täytyy myöntää että oli ihan kivasti tehty leffa. Tulee varmasti katottua myöhemmin uudestaan. Eilisen jälkeen ymmärtää kyl täysin sen kritiikin, mitä ton elokuvan ikäraja (K12) on saanu. Olihan se henkisesti vähä rankemman sorttinen elokuva, enkä ihan 12-vuotiaalle näyttäis. Mutta elokuvahan se vaan on. Itsehän en toki pitänyt Hannan kädestä kiinni tai pompannut metriä ilmaan kun säikähdin, en. Muutama tän illan soitetuin biisi: